Viime marraskuussa pieni ryhmä amsterdamilaisesta DAS Theatre -ohjelmasta vieraili Helsingissä Baltic Circle -festivaaleilla Suomen Benelux-insitituutin tuella

Blogi
© Tani Simberg – Baltic Circle

Kolme opiskelijaa, heidän opettajansa (Lara Staal, kuraattori ja tiedottaja) ja DAS Theatren taiteellinen johtaja Barbara Van Lindt vierailivat festivaaleilla ja ehdottivat yhteistyötä. Kutsuimme tammikuussa festivaalin taiteellisen johtajan Satu Herralan käymään meillä ja keskustelemaan vierailustamme (ja odottamastamme seuraavasta vierailusta syksyllä 2018).

Seuraavaksi esittelemme opiskelijoidemme kertomuksia:

”Baltic Circle -festivaalin kuratointi tarjosi minulle kauniin oivalluksen siitä, mitä kuratoinnin näkeminen huolehtimisena tarkoittaa sanan laajimassa merkityksessä. Festivaalikokemustani parhaiten kuvaavat sanat ovat intiimiys ja läpinäkyvyys: ne olivat läsnä harkiten laaditun ohjelmalehtisen ensimmäisessä selailussa, festivaalin dramaturgiassa ja klubeilla vietettyjen öiden keskusteluissa. Sari Herralan eloisa ja aito osallistuminen teki minuun suuren vaikutuksen. The First Nations -ohjelma kosketti minua syvästi. Se nosti esiin, kuinka sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologisuus täytyy yhdistää, ja kuinka kaukana vielä olemme tavoitteesta. Saamelaisyhteisöjen tilanne järkytti minua. Monet kertomukset ja tarinat pysyvät piilossa; niitä ei kerrota. On selvää, että taiteella voi olla valtava merkitys hiljaisten äänien esiin nostamisessa ei ainoastaan puhumalla jostakin mutta myös luomalla tiloja kuuntelemiselle. The First Nations ja Sharp Lenses, Soft Senses –ohjelmien välinen kontrasti tuntui minulle aluksi vieraalta. Jälkeenpäin yhteys tuntuu kuitenkin kiinnostavalta. Ohjelmien keskittyminen intiimiyteen (MDLSX), herkkyyteen, nautintoon (Sleeping Beauty) tai toisen asemaan asettumiseen (Think Much, Cry Much) antoi vihjeitä yhteiskuntiamme vaivaavien erottelun ja poissulkemisen kanssa toimimiseen.” Ingrid Vranken

”Baltic Circle -festivaalin rikkaasta ohjelmasta minulle jäi parhaiten mieleen yhteistyö festivaalin kuraattorin Satu Herralan ja saamelaisen taiteilijan ja kuraattorin Pauliina Feodoroffiin kanssa. Yhteistyö nosti esiin asioita, joita pidän kuratoimisen kannalta elintärkeinä: taidefestivaalin rajojen viemistä äärimmilleen nostamalla esiin relevantteja ja herkkiä teemoja. Tässä tapauksessa rajojen rikkominen syntyi Suomen alkuperäiskansojen aseman nostamisesta keskiöön ja aseman vertaamisesta muun maailman tilanteisiin. Oli myös tärkeää, että saamelaisten taitelijoiden mukaanoton lisäksi festivaalia kuratoi saamelainen henkilö, ja festivaaliyleisölle annettiin tarpeellista tilaa. Mielestäni oli hienoa, että festivaali ei pelännyt yleisön asettamista epämukavaan tilanteeseen: paikkaan, jota emme vielä tunne; paikkaan, joka syntyy neuvottelun kautta ja jossa valtasuhteet asetetaan kyseenalaisiksi. Ranskalaisena, eurooppalaisena ja valkoisena henkilönä tilaisuus tarjosi minulle paikan kuunnella ja oppia. Paikka kyseenalaisti toimintatapani taitelijana, kuraattorina sekä osana yleisöä. Kysyin itseltäni, mikä taiteen suhde on yhteiskunnallisiin aiheisiin ja politiikkaan. Riittääkö asiasta puhuminen? Voivatko molemmat tilat olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja antaa voimaa toisilleen? Voiko taide fiktiivisen potentiaalinsa kautta ja mahdollisen radikaalin mielikuvituksen kautta tuoda jotakin lisää näihin syviin ja tuskallisiin teemoihin? Festivaali oli siis paikka, joka ulottui festivaaliajan ulkopuolelle. Se oli paikka, jossa ajattelin vastuutani. Ajattelen sitä edelleen.” Alice Pons

”Baltic Circle -ohjelma tarjosi monta muotoa ja tapaa tehdä teatteria sekä osallistaa yleisöä. Se oli performanssin, tekstilähtöisen teatterin, klubi-iltojen, kokeellisten istuntojen ja diskursiivisten tapahtumien runsaudensarvi. Järjestämämme keskustelut Ingridin, Alicen, Barbaran ja itseni sekä kahden kuraattorin Satu Herralan ja Pauliina Feodorffiin kanssa valaisivat yksilöiden, kulttuurien ja yhteiskuntien parissa tapahtuvan työskentelyn herkkyyttä, monimutkaisuutta ja tärkeyttä. Satun ja Pauliinan yhteiskuratoima The Village Council -tapaaminen oli minulle mielenkiintoinen formaatti, sillä olen kotoisin Aotearoasta, joka tunnetaan myös Uutena-Seelantina, jonka alkuperäiskansoja kutsutaan nimellä maori tai tangata whenua. Tapaaminen nosti esiin, kuinka alkuperäiskansojen tiedon sisällyttäminen on käymässä yhä ajankohtaisemmaksi, vaikka aihe on herkkä ja riippuu vallassa olevista henkilöistä. The Village Council -tapaaminen oli mielenkiintoinen tapa tuoda yhteen alkuperäiskansojen tieto ja menetelmät sekä nostaa ne laajemmin esille yhteiskunnassa.” Isobel Dryburgh

DAS Theatre on kansainvälinen maisteriohjelma, joka on osa DAS Graduate Schoolia (Amsterdam University of the Arts). Ohjelmaan osallistuu sekä teatterin tekijöitä että kuraattoreita laajemmalla performanssitaiteen kentällä. Lisätietoa: https://www.atd.ahk.nl/en/theatre-programmes/das-theatre/