This page is in Finnish. There is a language version of this page in English.

Svenska dagen: tänään juhlimme Ruotsalaisuuden päivää

Adrian Pereras poesi visades på svenska i Parc du Cinquantenaire i Bryssel som del av årets Transpoesie-festival. Bild: Malin Bergström / Adrian Pereran ruotsinkielinen runo esillä Parc du Cinquantenaire -puistossa Brysselissä vuosittain järjestettävän Transpoesie-festivaalin yhteydessä. Kuva: Malin Bergström

Tämä teksti on ruotsiksi. Suomenkielinen käännös löytyy alkuperäisen tekstin alta. 

Idag firar vi i Finland svenska dagen, som är en dag då vi uppmärksammar den svenska språkminoriteten och språkkulturen i Finland. Den här dagen berör mig också personligen eftersom jag själv är finlandssvensk och jag ser det finlandssvenska kulturlivet som en viktig del av Finlands kulturfält.

Som projektansvarig på Finlands Beneluxinstitut i Bryssel arbetar jag med mångsidiga projekt på ett flerspråkigt plan. Språkpolitiken är i Belgien ett dagligt samtalsämne och landets tre officiella språk lever inom sina tre olika kulturer, med undantag av Bryssel där man kan höra språk från hela Europa och från resten av världen. För att inte glömma alla andra kulturer med sina språk och traditioner som blomstrar i Belgien (och i våra andra verksamhetsområden). Vi arbetar inom ett livligt kulturellt område med en betydande språklig mångfald, vilket gör kulturarbetet och kulturexporten på institutet väldigt intressant. Det är också utmanande att jobba med flera språk, då vi inte alltid har resurser att bemöta alla de språk vi kommer i kontakt med. På kontoret talas det engelska och finska, och ibland svenska, ibland flamländska, samt då och då även franska. Vår externa kommunikation körs främst på engelska, men med information även på nederländska, franska och finska. Svenska syns inte lika mycket (och tyska inte alls) eftersom vi inte kan med våra begränsade resurser bemöta alla språk som talas i våra verksamhetsområden. Istället satsar vi på att skapa mera finlandssvenskt innehåll och vill uppmärksamma Svenskfinland på det europeiska kulturfältet.

Det finlandssvenska samarbetet syns speciellt inom vårt RE/defining Masculinities-program under åren 2019-2020. Som en del av programmet förstärkte vi vårt samarbete med finlandssvenska organisationer såsom Svenska litteratursällskapet i Finland och Ekvalita. I vårt program hörde vi också av flera finlandssvenska röster, som till exempel forskarna Nina Nyman, Ylva Perera och Jakob Löfgren i paneldiskussionen Boys will be Boys/#dammenbrister, forskarna Nana Blomqvist och Harry Lunabba i panelen Youth/Masculinities samt ungdomsarbetaren Oscar Lehtinen i panelen Crossing/Masculinity. Därtill syntes även finlandssvenska kulturaktörer och konstnärer i vår RE/defining Masculinities Monologues, där vi hörde av bland annat konstnären Sara Bjarland, förläggaren Pieter Claes, och författaren Adrian Perera.

Finlandssvenska konstnärer har även fått utrymme i våra övriga program. Adrian Pereras poesi har visats i Bryssels lokaltrafik samt i parken Parc du Cinquantenaire och Perera läste utvalda dikter på svenska under årets Transpoesie-festival, som ordnades på distans. Institutet visade Rebecca Simons dokumentär Brev från Morfar på KAAI teaterns WoWmen-festival i Bryssel och hämtade forskaren Minna Salami till festivalens avslutningsprogram. Vårt formgivningsprogram har också inkluderat finlandssvenska konstnärer och aktörer. Institutet samarbetade med galleristen Katja Hagelstam och galleriet Lokal samt konstnärerna Jonas Lutz och Rasmus Palmgren på Collectible-mässan i Bryssel 2020, och hämtade Kim Simonssons verk till Call to the Wild-utställningen vid Maison Louis Carré i Frankrike.

Som finlandssvensk upplever jag det nästan som min uppgift att främja det finlandssvenska kulturarvet i mitt arbete på institutet och det är något som jag gör gladeligen. Därtill arbetar vi med att utveckla vår verksamhet och inkludera mera röster och perspektiv utanför det heteronormativa och hegemoniska patriarkatet. Vi vill öppna upp för diskussion och vi vill undersöka djupare, och vi vill utvecklas som ett kulturinstitut på ett alltmera organiskt och utbrett kulturfält. Det har varit en glädje för mig att arbeta med så många fina och komplexa kulturfenomen – och jag ser framemot nya projekt och upplevelser, vare sig det gäller virtuella program eller (eftersaknade) fysiska evenemang.

/Malin Bergström, Projektansvarig

FI.
Tänään, 6. marraskuuta, haastamme sinut lukemaan ruotsin kielellä Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi (Svenska dagen). Päivä juhlistaa suomenruotsalaisten oikeutta käyttää ruotsinkieltä Suomessa. 
Ruotsinkielisenä suomalaisena tunsin, että on aika kirjoittaa teksti instituutin ruotsinkielisestä ohjelmistosta, ja Ruotsalaisuuden päivä on täydellinen ajankohta tämän tekstin julkaisemiselle!

Suomen Benelux-instituutin projektipäällikkönä, minulla on ilo työskennellä osana monikielistä ja monikulttuurista organisaatiota kansainvälisessä ympäristössä. Kielipolitiikka on kuitenkin kiivas keskustelunaihe Belgiassa, jossa kolme virallista kieltä (flaami, ranska ja saksa) yhdistyvät yhteen liittovaltioon, vaikkakin erillisillä alueillaan. Tämän lisäksi, Brysselin monikielinen 'eurokupla' tuo oman lisänsä jo monikulttuuriseen toimintaympäristöön. Näiden asioiden tiimoilta herääkin kysymys, tulisiko meidän unohtaa Belgiassa (ja muilla toiminta-alueillamme) kukoistavat muut kielet ja kulttuurit? Instituutissa työskentelemme merkittävän kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden parissa, mikä tekee työstä itsessään mielenkiintoisemman. Tosin, se asettaa myös haasteita, erityisesti kielellisesti, koska emme aina pysty toimimaan kaikilla toiminta-alueidemme kielillä. Toimistossa keskustelemme enimmäkseen englanniksi ja suomeksi, satunnaisesti ruotsiksi, flaamiksi ja joskus jopa ranskaksi. Tämä heijastuu myös ulkoiseen viestintäämme, jossa englanninkieli on muodostunut tärkeimmäksi viestintäkieleksemme sen laajan ymmärrettävyyden vuoksi. Hollannin, ranskan- ja suomenkielet säilyen siinä rinnalla. Puuttuvien resurssien vuoksi, viestimme harvoin ruotsiksi, ja saksaksi emme lainkaan. Sen sijaan, olemme panostaneet sisällöntuotantoon sekä ohjelmatoimintaamme, jonka myötä myös vähemmän edustetut kielet ja kielialueet nousevat esille toiminta-alueillamme tuottamiemme sisältöjen kautta (Belgia, Alankomaat, Luxemburg ja Suomi).

Vahvan, monipuolisen ja monimuotoisen ohjelmatoimintamme voi havaita erityisesti RE/defining Masculinities -ohjelmissa, jotka toteutuivat vuosina 2019-2020, jolloin ohjelmiimme osallistui useita merkittäviä suomenruotsalaisia ​​toimijoita. Lisäksi instituuttina olemme vahvistaneet yhteistyötä ruotsinkielisten organisaatioiden, kuten Svenska litteratursällskapet i Finlandin sekä Evkalitan kanssa. Asiantuntemusta ruotsinkielisestä Suomesta kasvatettiin koko ohjelman ajan tutkijoiden Nina Nymanin, Ylva Pereran ja Jakob Löfgrenin kautta Boys will be Boys/#dammenbrister -paneelikeskustelussa sekä tutkijoiden Nana Blomqvist ja Harry Lunabban Youth/Masculinities -keskustelussa. Järjestimme lisäksi Crossing/Masculinity -paneelikeskustelun nuorisotyöntekijä Oscar Lehtisen kanssa. Esittelimme myös useita ruotsinkielisiä ääniä RE/defining Masculinities -monologisarjassamme, johon osallistuivat taiteilijat Sara Bjarland, toimittaja Pieter Claes ja kirjailija Adrian Perera.

Tutkijoiden lisäksi suomenruotsalaiset luovan alan ammattilaiset ovat olleet esillä monipuolisesti ohjelmissamme. Tänä vuonna kutsuimme Adrian Pereran Transpoesie -online-tapahtumaan, jossa runojen lukemisen lisäksi hänen runouttaan nähtiin myös Brysselin julkisissa liikennevälineissä sekä Cinquantenaire-puistossa. Keväällä 2020 instituutti myös näytti Rebecca Simonsin dokumenttielokuvan 'Letters from the Past' WoWmen-festivaalilla KAAI-teatterissa Brysselissä. Lisäksi kutsuimme tutkija Minna Salamin festivaalin viimeiseen keskusteluun. Instituutin design-ohjelma on sisältynyt näkökulmia ruotsinkielisestä Suomesta; Lokal-galleria Helsingistä sekä muotoilijat Jonas Lutz ja Rasmus Palmgren osallistuivat Brysselin Collectible-messuille viime maaliskuussa. Tämän lisäksi suomenruotsalaisen Kim Simonssonin 'Moss boy' -veistokset olivat esillä Call to the Wild -näyttelyssä Maison Louis Carréssa Ranskassa.

Ruotsinkielisenä suomalaisena pidän melkein velvollisuutena edistää ja vaalia ruotsinkielistä kulttuuriperintöä osana työtäni Suomen Benelux-instituutissa, ja se on velvollisuus, jonka teen mielelläni. Pyrimme instituutilla myös laajentamaan ohjelmatoimintaamme muille kieli- ja kulttuurialueille; toivomme saavamme mukaan enemmän ääniä ja näkökulmia heteronormatiivisen ja hegemonisen patriarkaatin ulkopuolelta. Haluamme keskustella avoimesti, tutkia asioita pintaa syvemmältä, ja ennen kaikkea kehittyä kulttuurilaitoksena laajalti kasvavassa kulttuuriympäristössä. 
On ollut ilo työskennellä monien upeiden ja monimutkaistenkin kulttuuri-ilmiöiden parissa. Odotan innolla uusia projekteja ja kokemuksia, olivatpa ne sitten online-ohjelmia tai (paljon kadonneita) live-tapahtumia.

/Malin Bergström, Projektipäällikkö