This page is in Finnish. There is a language version of this page in English.

Harjoittelijan päiväkirja

Blogi
Emil Kusnetsoff. Harjoittelija 2.9.2019-30.6.2020
Emil Kusnetsoff. Harjoittelija 2.9.2019-30.6.2020.
Sara Martinsen. Harjoittelija 14.1.2020-13.11.2020.
Sara Martinsen. Harjoittelija 14.1.2020-13.11.2020.
Benelux-instituutin harjoittelijat Emil Kusnetsoff ja Sara Martinsen keskustelevat työnteosta ja elämästä poikkeusoloissa. 

"Nyt kun emme pääse tapaamaan toisiamme livenä, niin yhteydenpito hoituu pitkälti WhatsAppin välityksellä. Ajattelimme, että tämä voisi olla myös hauska tapa toteuttaa harjoittelijan päiväkirjapostaus ja samalla reflektoida modernin maailman mahdollisuutta olla yhteydessä, etänä." 

Lue alta Emilin ja Saran WhatsApp-keskustelu suomeksi:

 

Benelux-instituutin harjoittelijoiden WhatsApp-keskustelu kokemuksistaan

 

Emil:
Hei Sara! Miten päädyitkään hakemaan Benelux-instituutille harjoitteluun?

Sara:
MOi Emil!
Valmistuin 2019 loppukesästä taiteen maisteriksi (pääaineena skenografia) Utrechtin taideyliopistosta, ja valmistumisen jälkeen mietin mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Olin syyskuussa lomalla Espanjassa kun EDUFIn harjoitteluilmoitus tuli vastaan Facebookissa. Tiesin jo entuudestaan Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien toiminnasta, ja etenkin Brysselin ohjelma kiinnosti kovasti.  Taustani on muotoilussa ja esittävissä taiteissa, ja viimeiset vuodet asuin Alankomaissa, joten tuntui todella mielenkiintoiselta ja hyvältä mahdollisuudelta hakea töihin Brysseliin ja päästä mukaan edistämään suomalaisen luovan alan tunnettavuutta Euroopassa, ja etenkin Benelux-alueella. Tulipa pitkä vastaus. Entä miten sä?

Emil:
Parempi vain pidemmän kaavan kautta. Tutkin alkuvuodesta 2019, millaisia kiintoisia työmahdollisuuksia olisi tarjolla, sillä olin valmistunut vuoden 2018 lopussa valtiotieteiden maisteriksi Åbo Akademilta kansainvälinen oikeus pääaineenani. Törmäsin verkossa Svenska kulturfondenin hakemukseen, jossa tarjolla oli kymmenen kuukauden mittainen harjoittelujakso yhdessä Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuteista. Tutkin vaihtoehtoja ja Bryssel vaikutti kiinnostavimmalta, sillä Euroopan pääkaupunki ja ranskan kieli, josta suoritan toista tutkintoa Turun yliopistossa, vetivät puoleensa. Työskentelin alkuvuoden ja kesän Pohjola-Nordenin Nuorisoliitossa pyörittäen pohjoismaista nuorten työllistymis- ja liikkumisohjelma Nordjobbia. Brysseliin lähtö oli melko hektistä, sillä elokuisena perjantaina oli viimeinen työpäiväni Nordjobbin parissa, lauantaina tyhjensin vuokra-asuntoni ja siirsin tavarani varastoon, sunnuntaina lensin Brysseliin ja maanantaina aloitin työt toimistolla Brysselissä. 

Mitä sun tehtäviisi on nyt kuulunut ja miten tämä poikkeustila on vaikuttanut niihin?

Sara:
Haha, kuulostaa jokseenkin tutulta tuo muuttorumba. 

Sanoisin, että työtehtävät ovat todella monipuolisia, ja pitkälti koostuvat tuotannollisista ja viestinnällisistä tehtävistä. Olen eritoten mukana muotoiluun liittyvissä hankkeissa. Tähän mennessä olen muun muassa ehtinyt osallistumaan hankkeiden koordinointiin, tehnyt käännöstöitä, kirjoittanut artikkeleita ja SoMe-postauksia.
Poikkeustila on vaikuttanut työntekoon siten, että toimistolla olemisen sijaan töitä tehdään kotoa käsin. Etätyö on mielestäni sujunut hyvin ja onneksi työkavereihin saa yhteyden kätevästi netin välityksellä.

Emil:
Tuo monipuolisuus todellakin pitää paikkansa!

Sara:
(Kuvateksti): Tässä kuva meikäläisen etätyöpisteestä.

Emil: 
(Kuvateksti): Aika samalta näyttää täälläkin.

Sara:
Ihanat huonekalut!

Noihin työtehtäviin vielä palatakseni; Me tehdään jokseenkin samanlaisia juttuja, mutta sun tehtäviin kuuluu myös asioita minkä parissa mä en (ainakaan vielä) ole tehnyt töitä. Mitä ne oikein on? Meillä on myös tosi erilaiset taustat, mikä on ollut mun mielestä ainoastaan tosi hyvä juttu! Mistä koet sun koulutuksessa/aiemmassa työkokemuksessa olleen eniten hyötyä instituutilla työskentelyssä?

Emil:
Juu, esim. tuo designpuoli, josta olen kyllä valtavasti oppinut täällä työskennellessäni, ei varsinaisesti kuuluu suurimpiin vahvuuksiini toisin kuin sulla. Viestintää ja hankkeiden koordinointia ollaan kummatkin tehokkaasti tehty.

Aloitin instituutilla syyskuussa 2019 kesken Suomen EU-puheenjohtajakautta. Tehtävää siis riitti... Viime vuoden puolella työskentelin sellaisten projektien parissa kuin Brysselin sarjakuvafestivaalit, RE/defining Masculinities, RE/defining Spatial Concepts - Spaces of Peace -seminaari ja outsider-taidetta esitellyt The Other Travel Agency -näyttely Euroopan parlamentissa. Vuodenvaihteen jälkeen tehtäviini on kuulunut naistenpäivän pohjoismaisen aamiaispaneelin järjestämistä, TelepART-liikkuvuusohjelman parista tiede- ja kulttuuri-instituuttien yhteisen poikkeustilaa dokumentoivan Together Alone -ohjelmahaun pariin siirtymistä ja juuri julkaistun vuosikertomuksemme kirjoittamista ja oikolukua. Tekeminen ei siis lopu ja kahta täysin samanlaista työpäivää ei ole.

Sara:
Ihan super paljon on siis ehtinyt tapahtua hieman päälle puolessa vuodessa! Voidaan kait yhteen ääneen todeta, että instituuttiarki on kiireistä, mutta todella antoisaa.

Emil:
Juuri näin! Erilaiset taustamme ovat ehdoton vahvuus siinä, miten voimme olla avuksi instituutin toiminnassa. Ainakin aktiivisuudesta eri järjestöissä, kielten opiskelusta, yleisestä mielenkiinnosta kulttuuria kohtaan ja eri työpaikoissa opitusta tehokkaasta multitaskingista on ollut huomattava apu. Miten sun taustastasi/kokemuksistasi on ollut apua instituutilla työskentelyssä?

Sara: 
Täysin samaa mieltä!

Päällimmäisenä tulee mieleen tietenkin se, että olen itse tekijä, joten syvä ymmärrys muotoilua ja taidetta kohtaan löytyy jo entuudestaan omasta tekemisestä. Olen myös tehnyt sisustustoimittajan töitä, joten olen tottunut etsimään tietoa ja kirjoittamaan vaihtuvista aiheista. Aiempi kokemus erilaisten näyttelyiden koordinoinnista on ollut myös hyödyksi. Sanoisin myös, että multitasking on tärkeä taito.

Emil:
On kyllä ollut hienoa seurata, miten suvujasti sulta hoituvat nuo hommat!

Koronan myötä tilanne ei nyt ole aivan se tavallisin, niin miten olet sopeutunut tähän uuteen normaaliin (, joka myös sattuu olemaan Benelux-instituutin tämän vuoden teema)?

Sara:
Kiva kuulla, kiitos. Lähettäisin kehun myös sulle näin työkaverin näkökulmasta; sun aktiivisuus on kyllä super aktiivisuutta! Oot aina ajan tasalla kaikesta, joka on todellinen blessing meille muille!

Täytyy todeta, että uuteen normaaliin sopeutuminen on ollut yllättävän helppoa. Tykkään viettää aikaa itsekseni ja olen aina ollut aika mielikuvituksellinen, joten ns. eristyksissä oleminen tuntuu luontevalta eikä aika käy pitkäksi. Olen myös asunut ulkomailla useamman vuoden ja tottunut siihen, että ystäviä ja perhettä ei välttämättä tapaa kovin usein. Siinä missä maailma on nyt myllerryksessä, olen luonnon puolesta äärettömän kiitollinen tämänhetkisestä tilanteesta.

Miten sä oot sopeutunut nyt kun ollaan oltu jo jonkin aikaa eristyksissä ja etätöissä (7vk!!)? Mikä on sun mielestä ollut parasta, entä mikä haastavinta esim. etätöiden tekemisessä?

Emil:
Tack tack ☺️

Onnekseni viihdyn myös hyvin omassa seurassani. Elokuvat, tv-sarjat, musiikki ja kirjat saavat ajan kulumaan nopeammin. Myönnettäköön, että nuo kaikki ovat elokuvateatterissa, keikalla tai puistossa totta kai vielä miellyttävämpiä kokemuksia. Asun rakennukseni ylimmässä neljännessä kerroksessa ja onnekseni minulla on viisi kattoikkunaa, joista voi aina työntää päänsä ulos hetkeksi jos alkaa ahdistaa liikaa.

Emil:
Kuvateksti: Toisen puolen ikkunoista on myös melko kiva näkymä.

Emil:
Asut aivan Brysselin turismikeskuksen ytimessä. Miltä siellä on näyttänyt?

Sara:
Ah, näyttääpä kivalta näkymältä! Brysselistä löytyy kyllä kaunista arkkitehtuuria. :)

Jos vaan päästään niin voitaisiin mennä ulkoilmateatteriin kesällä!

Sara:
Sanoisin, että keskustan katukuva on kuin yö ja päivä verrattuna aiempaan. Aiemmissa normaalioloissa pienet kadut olivat täynnä ihmisiä oikeastaan mihin kellon aikaan tahansa, Grand Place ei ole myöskään varmaan koskaan ollut yhtä tyhjä kuin nyt. Putiikit ja ravintolat ovat suljettuina, eikä turisteja ole lainkaan. Siinä missä tämä tilanne on taloudellisesti valitettavan raskas monelle, tuntuu kuitenkin upealta päästä todistamaan suurkaupunkia tällaisena.

(Kuvateksti): Tässä Grand Place muutama viikko sitten!

Emil:
(Kuvateksti): Aika erilaiselta näyttää kuin joulukuussa muutenkin kuin värien puolesta.

Sara:
Jep! Aivan täysin eri meininki!

Emil:
...Siinä missä ehdin jo mainita, että eristyksissä olo ei haittaa, tulee mieleen väkisinkin asioita, joita kaipaa aiemmista ns. normaalioloista. Mitä sä odotat eniten poikkeustilan jälkeiseltä elämältä?

Mitä etänä työskentelemiseen tulee, niin helpointa on ollut se, että töitä todellakin riittää, eikä missään kohtaa ole tullut fiilistä, että mitäpä sitä seuraavaksi. Vaikeinta on varmaankin ollut tuttujen rutiinien puute ja se, että etänä ei voi kuitenkaan täysin samalla tavalla pallotella ajatuksia, kysymyksiä ja ideoita työkavereiden kanssa. Odotukset poikkeustilan jälkeisestä elämästä (pohdiskeleva hymiö)..

Elämän paluu ainakin tietyssä määrin samoihin uomiin kuin ennen olisi oikein mukavaa. Ihmisten näkeminen kasvotusten ja ajan viettäminen yhdessä muutenkin kuin teknologian välityksellä on varmasti eniten kaipaamani asia.

Mitä itse toivot eniten COVID-19:n jälkeiseltä ajalta?

Sara:
Juurikin tuo ajatusten pallottelu ja yhdessä ideointi on jotain mitä myös kaipaan!

Teknologia on upea keksintö, mutta ei korvaa oikeaa ihmiskontaktia - that's for sure. :)

Emil:
Hear, hear!

Sara:
Laajemmassa määrin toivon, että maailma ei palaisi täysin ennalleen. Ihmisillä on paljon parannettavaa monessa asiassa, myös itselläni. Ehkä ristiriitaista sanoa, mutta olen kaivannut mahdollisuutta matkustaa naapurimaihin vapaasti. Länsi-Euroopassa ollaan niin ’connected’. Muutamassa tunnissa voi matkustaa vaikka päiväksi toiseen maahan esimerkiksi keikalle, mikä on aivan mieletön mahdollisuus tutustua erilaisiin kulttuureihin.