{"id":20613,"date":"2025-04-30T14:00:44","date_gmt":"2025-04-30T12:00:44","guid":{"rendered":"https:\/\/finncult.be\/?p=20613"},"modified":"2025-04-30T17:56:05","modified_gmt":"2025-04-30T15:56:05","slug":"disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/finncult.be\/fi\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/","title":{"rendered":"Disabled futures – Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen"},"content":{"rendered":"

This following text by Josefien Cornette<\/strong> is based on a vibrant and thoughtful exchange between the Belgian artist and writer Josefien Cornette and Finnish artist Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen.<\/strong><\/p>\n

Josefien approaches the conversation from a multidisciplinary background rooted in art history, feminism, queer studies, and disability studies. Their dialogue explores themes central to Jenni-Juulia\u2019s work, including accessibility, collective authorship, and visions of a more inclusive cultural field, offering a powerful reflection on what it means to create, connect, and dream beyond the confines of an ableist world.<\/p>\n

The text can be found below in English<\/strong>, Finnish<\/strong> and Dutch<\/strong> and is written as part of a series of publications for pARTir<\/a>, collaborative project between the Finnish Cultural and Academic Institutes (SKTI) and ten Finnish cultural institutes, funded by the European Union\u2014NextGenerationEU.<\/p>\n

 <\/p>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen \u2013 Disabled Futures<\/h2>\n

It\u2019s a sunny spring afternoon when I meet Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (b. 1974) on a video call. In this digital space, a bright, colourful, and sharp-witted disabled woman appears. As a disabled artist myself, I find Jenni-Juulia to be the kind of figure I hope to meet in my lifetime\u2014 someone who feels like a role model in a world that doesn\u2019t always recognise us. What follows is a conversation about making art as a disabled creator, choosing your community, the importance of humour, hacking accessibility tools, and taking disabled people into space.<\/p>\n

Jenni-Juulia\u2019s art might be new to a mainstream\u2014or let\u2019s say non-disabled\u2014audience, but it has long been celebrated within disabled communities. She has been an activist for decades, challenging the discrimination and stereotyping of disabled people through her work. She first gained international attention during the European Year of People with Disabilities in 2003. Her personal story is one of navigating obstacles\u2014searching for fellow disabled artists, accessible galleries, and a space for disability art to reach a wider public. A turning point came when she was invited as one of three artists selected to represent Finland at the 60th International Art Exhibition\u2014La Biennale di Venezia. While I\u2019m always cautious about positioning disabled artists within narratives of \u201covercoming\u201d or redemption arcs, this invitation undeniably shifted mainstream attention towards her work.<\/p>\n

\n

Our dream isn\u2019t to become able-bodied\u2014our dream is, like everyone else\u2019s, to fly.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Jenni-Juulia\u2019s practice stretches across themes and media, weaving historical ideas into a disabled perspective. Her art is provocative yet playful, challenging the status quo with humour, joy, and imagination. We begin our conversation by discussing her current exhibition at art space 1646 in The Hague, titled When I grow up, I will become a coat rack<\/em>.<\/p>\n

In the second room of the exhibition stands Flying Walker<\/em> (2018), a modified mobility walker with wings made of crutches, reimagined as a tool for flight. As I take it in, I think of Da Vinci<\/strong>\u2019s early fantastical flying machines and wonder how our collective art history might have looked different if disability had been part of the equation all along. Jenni-Juulia notes: \u201cThe medical device designers who design our mobility aids never ask us what \u2018we\u2019 want. I want us to be able to dream. Our dream isn\u2019t to become able-bodied\u2014our dream is, like everyone else\u2019s, to fly.\u201d<\/p>\n

I smile, thinking of Frida Kahlo<\/strong>\u2019s diary entry: \u201cFeet, what do I need you for when I have wings to fly?\u201d I nod in agreement\u2014what if accessibility design wasn\u2019t only about making life easier, but also about expanding what we could experience? Aren\u2019t we all dreaming of going into space?<\/p>\n

\n

Art asks for social sustainability.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

As part of the exhibition, 1646 commissioned composer Kemal Gorey<\/strong> to create a score for How Great Is Your Darkness?<\/em>, an originally silent piece made mostly by disabled artists and activists, critiquing hate speech about people with disabilities in social and health care. \u201cArt asks for social sustainability,\u201d Jenni-Juulia tells me. \u201cI don\u2019t make these things alone. We create them together.\u201d<\/p>\n

This score is a precious piece, centralising audio description as a composition and not adding it as an afterthought. Collaborating with a visually disabled composer prioritises accessibility and positions it as a methodology of artmaking, rather than an afterthought. This score feels like a radio playing, where associations and connections appear through the combination of this piece and the video. It\u2019s a beautiful example of how works can continue to grow and evolve through different exhibitions, as How Great Is Your Darkness?<\/em> was made for the Venice Biennale, and now grew into a deeper layer with new audio contributions.<\/p>\n

\n

I want humour that uplifts us, not humour that makes us the punchline.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Jenni-Juulia\u2019s work is eclectic and, above all, funny. Humour, she tells me, is a tool\u2014a way to invite people into difficult conversations without making them feel attacked. \u201cIt gives me the position of a jester,\u201d she says. \u201cI want people to experience their mobility aids as something fun. I want humour that uplifts us, not humour that makes us the punchline.\u201d Jenni-Juulia is a powerhouse of a disabled woman\u2014creating with joy and defiance, inviting us to dream even when the world is structured to keep us small.<\/p>\n

I\u2019ve always thought of art as a space for prefigurative politics\u2014a place where we can imagine the world after the revolution has finally happened. Jenni-Juulia\u2019s work does this, too. In Sound Machine of Prosthetics of Merthyr Tydfil<\/em> (2019), she presents a wooden mobility aid, designed as if it were an early modernist classic\u2014something you\u2019d find celebrated in design museums, displayed next to Thonet<\/strong>\u2019s iconic No. 14 Chair<\/em> from 1859. It\u2019s a striking commentary: we have long glorified fancy chairs, yet we\u2019ve rarely afforded mobility aids the same cultural status, or even framed chairs as a mobility aid. This reimagining turns disability into a presence rather than an afterthought, and portrays the missed opportunity for the non-disabled world to recognise the richness of disabled culture. This sculpture, referring to the sound of wooden feet, touches upon the mining accidents and amputees of a mining city in Wales, and resonates in The Hague with its sound of wooden clumps.<\/p>\n

Her background as a textile artist adds another layer to her work. Beadwork and textile design have long histories of resistance, particularly among marginalised groups and women. But for Jenni-Juulia, it\u2019s not just about decoration\u2014she uses these materials to tell multiple stories at once, questioning ideas of \u201coutsider art,\u201d the aesthetics of accessibility, and the evolving nature of disabled cultural identity. She reminds us that disability is not static; it moves, shifts, and expands. Her work offers us a glimpse of a disabled future.<\/p>\n

\n

Let this exhibition be a call to action for more disability art in galleries and cultural institutions\u2014not as an afterthought or diversity checklist, but for the true potential it holds.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen\u2019s solo exhibition When I grow up, I will become a coat rack<\/em> was exhibited at 1646 in The Hague, The Netherlands, from 7 February to 13 April. Curated by Clara Pall\u00ed Monguilod<\/strong> and Johan Gustavsson<\/strong>, the exhibition is supported by the Finnish Cultural Institute for the Benelux and forms part of the pARTir initiative, funded by the European Union\u2014NextGenerationEU and the Alfred Kordelin Foundation. Let this exhibition be a call to action for more disability art in galleries and cultural institutions\u2014not as an afterthought or diversity checklist, but for the true potential it holds in including disability narratives in contemporary art spaces.<\/p>\n

 <\/p>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen<\/h3>\n

\"\"<\/p>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (b.1974) \u00a0is a multidisciplinary artist and disability activist whose work spans from sculpture, video to performance and activism within disability politics and policy. Her works deal with structural violence, discrimination framed as kindness and issues related to women with disabilities. Wallinheimo-Heimonen has facilitated social art workshops and participated in exhibitions in Finland and abroad. She received the Finnish State Prize for Multidisciplinary Art in 2019. In 2024 she was one of three artists selected to the Pavilion of Finland at the 60th International Art Exhibition \u2013 La Biennale di Venezia.<\/p>\n

 <\/p>\n

Josefien Cornette<\/h3>\n

\"Josefien<\/p>\n

Josefien Cornette (b. 1994) is a writer and maker, born with Fibular Hemimelia \u2013 a rare congenital disability. Josefien Cornette is an artist and writer with a multidisciplinary practice grounded in art history, feminism, queer studies, and disability studies. In 2023, Josefien published their first book titled \u2018A House Called Pain\u2019, in which they write about disability, grief, and the loss of a loved one.<\/p>\n

 <\/p>\n

\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen \u2013 Vammaisia tulevaisuuksia<\/h2>\n

On kev\u00e4isen aurinkoinen iltap\u00e4iv\u00e4, kun tapaan Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen (s. 1974) videoyhteydell\u00e4. Digitaaliseen tilaan ilmestyy valoisa, v\u00e4rik\u00e4s ja nokkela vammainen nainen. Olen itsekin vammainen taiteilija, ja Jenni-Juulia on juuri sellainen ihminen, jollaisen toivoinkin tapaavani el\u00e4m\u00e4ni aikana \u2013 ihminen, joka tuntuu roolimallilta maailmassa, joka ei aina tunnista meit\u00e4. Keskustelemme taiteen tekemisest\u00e4 vammaisina taiteilijoina, yhteis\u00f6n valitsemisesta, huumorin t\u00e4rkeydest\u00e4, esteett\u00f6myysty\u00f6kalujen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja vammaisten henkil\u00f6iden mukaan ottamista tilaan.<\/p>\n

Jenni-Juulian taide voi olla valtavirran \u2013 tai ei-vammaiselle \u2013 yleis\u00f6lle uutta, mutta vammaisyhteis\u00f6iss\u00e4 se on otettu ilolla vastaan jo pitk\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on ollut aktivisti vuosikymmenien ajan ja haastanut vammaisten henkil\u00f6iden syrjint\u00e4\u00e4 ja stereotyypitt\u00e4mist\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 kautta. Jenni-Juulia saavutti kansainv\u00e4list\u00e4 huomiota ensimm\u00e4isen kerran Euroopan vammaisten vuonna 2003. H\u00e4nen tarinansa on tarina esteiden ylitt\u00e4misest\u00e4 \u2013 muiden vammaisten taiteilijoiden, esteett\u00f6mien gallerioiden ja sellaisen tilan etsimisest\u00e4, jossa vammaistaide voi saavuttaa laajemman yleis\u00f6n.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4nnekohta oli, kun h\u00e4net kutsuttiin yhten\u00e4 kolmesta taiteilijasta edustamaan Suomea 60. kansainv\u00e4liseen nykytaiden\u00e4yttelyyn Venetsian biennaaliin. Suhtaudun aina varauksella vammaisten taiteilijoiden sijoittamiseen narratiiveihin \u201desteiden voittamisesta\u201d tai jonkinlaisesta pelastumisesta, mutta t\u00e4m\u00e4 kutsu kiistatta k\u00e4\u00e4nsi valtavirran huomion h\u00e4nen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n

\n

Unelmamme ei ole tulla ei-vammaisiksi \u2013 unelmamme on kuin kenen tahansa muunkin, pysty\u00e4 lent\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Jenni-Juulian taiteellinen ty\u00f6skentely liikkuu eri teemojen ja medioiden v\u00e4lill\u00e4 ja tuo historialliset ajatukset vammaisuuden n\u00e4k\u00f6kulmaan. H\u00e4nen taiteensa on provosoivaa ja leikkis\u00e4\u00e4. Se haastaa nykytilan huumorilla, ilolla ja mielikuvituksella. Aloitamme keskustelumme k\u00e4sittelem\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4m\u00e4nhetkist\u00e4 n\u00e4yttely\u00e4\u00e4n When I grow up, I will become a coat rack<\/em> taidegalleria 1646:ssa Haagissa.<\/p>\n

Toisessa n\u00e4yttelyhuoneessa on Flying Walker<\/em> (2018), muokattu rollaattori, jonka siivet on tehty kyyn\u00e4rsauvoista \u2013 kuviteltuna uudelleen lent\u00e4misen ty\u00f6kaluna. Kun tarkastelen teosta, ajattelen Da Vincin<\/strong> varhaisia lentokoneita ja mietin, kuinka erilaiselta kollektiivinen taidehistoriamme n\u00e4ytt\u00e4isi, jos vammaisuus olisi koko ajan ollut osa yht\u00e4l\u00f6\u00e4. Jenni-Juulia sanoo: \u201dL\u00e4\u00e4kinn\u00e4llisten laitteiden suunnittelijat, jotka suunnittelevat liikkumisapuv\u00e4lineemme, eiv\u00e4t koskaan kysy, mit\u00e4 \u2019me\u2019 haluamme. Haluan, ett\u00e4 pystymme unelmoimaan. Unelmamme ei ole tulla ei-vammaisiksi \u2013 unelmamme on kuin kenen tahansa muunkin, pysty\u00e4 lent\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n

Hymyilen ja ajattelen Frida Kahlon<\/strong> p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00e4\u00e4: \u201dJalkani, mihin teit\u00e4 muka tarvitsen kun minulla on siivet, joilla lent\u00e4\u00e4?\u201d Ny\u00f6kk\u00e4\u00e4n samanmielisen\u00e4 \u2013 ent\u00e4 jos esteett\u00f6myyssuunnittelu ei keskittyisik\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n helpottamiseen vaan my\u00f6s laajentamaan sit\u00e4, mit\u00e4 voimme kokea? Emmek\u00f6 me kaikki unelmoi avaruuteen p\u00e4\u00e4semisest\u00e4?<\/p>\n

\n

Taide vaatii sosiaalista vastuullisuutta.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Osana t\u00e4t\u00e4 n\u00e4yttely\u00e4 1646 tilasi s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Kemal Goreylt\u00e4<\/strong> s\u00e4vellyksen teosta How Great Is Your Darkness?<\/em> varten. Kyseess\u00e4 on vammaisten taiteilijoiden ja aktivistien luoma alun perin hiljainen teos, joka kritisoi vammaisten henkil\u00f6iden kokemaa vihapuhetta sosiaali- ja terveydenhuollossa. \u201dTaide vaatii sosiaalista vastuullisuutta\u201d, Jenni-Juulia kertoo. \u201dEn tee n\u00e4it\u00e4 yksin. Me luomme ne yhdess\u00e4.\u201d<\/p>\n

S\u00e4vellys on upea teos, joka asettaa \u00e4\u00e4nikuvauksen s\u00e4vellyksen keski\u00f6\u00f6n eik\u00e4 vain lis\u00e4\u00e4 sit\u00e4 sivuhuomioksi. Yhteisty\u00f6 n\u00e4k\u00f6vammaisen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n kanssa priorisoi saavutettavuutta ja tekee siit\u00e4 taiteen tekemisen metodin pelk\u00e4n sivuhuomion sijaan. S\u00e4vellys tuntuu silt\u00e4 kuin radio soisi, assosiaatiot ja yhteydet ilmestyv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n kappaleen ja videon yhdistelm\u00e4n kautta. Se on kaunis esimerkki siit\u00e4, kuinka teokset voivat jatkaa kasvuaan ja kehitty\u00e4 eri n\u00e4yttelyjen kautta, sill\u00e4 How Great Is Your Darkness?<\/em> tehtiin Venetsian biennaalia varten, ja nyt siihen on kasvanut yh\u00e4 syvempi kerros uusien \u00e4\u00e4nielementtien my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

\n

Haluan yl\u00f6sp\u00e4in kohottavaa huumoria, en huumoria, joka vitsailee meid\u00e4n kustannuksellamme.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Jenni-Juulian ty\u00f6 on monivivahteista ja ennen kaikkea hauskaa. Huumori, h\u00e4n sanoo, on ty\u00f6kalu \u2013 tapa kutsua ihmiset vaikeisiin keskusteluihin ilman, ett\u00e4 he tuntevat joutuneensa hy\u00f6kk\u00e4yksen kohteeksi. \u201dSe tarjoaa minulle hovinarrin aseman\u201d, h\u00e4n sanoo. \u201dHaluan, ett\u00e4 ihmiset kokevat liikkumisapuv\u00e4lineens\u00e4 hauskoina. Haluan yl\u00f6sp\u00e4in kohottavaa huumoria, en huumoria, joka vitsailee meid\u00e4n kustannuksellamme.\u201d Jenni-Juulia on todella aikaansaava vammainen nainen. H\u00e4n tekee taidetta ilolla ja uhmalla, kutsuen meit\u00e4 unelmoimaan silloinkin, kun maailman rakenteet pit\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t pienin\u00e4. Olen aina ajatellut, ett\u00e4 taide on tila, jossa voidaan el\u00e4\u00e4 todeksi ja kuvitella maailmaa vallankumouksen tapahtumisen j\u00e4lkeen. Jenni-Juulian teoksetkin tekev\u00e4t juuri n\u00e4in.<\/p>\n

Teoksessa Sound Machine of Prosthetics of Merthyr Tydfil<\/em> (2019) h\u00e4n esittelee puisen liikkumisapuv\u00e4lineen, joka on suunniteltu kuin se olisi varhaismodernistinen klassikko \u2013 jotain, jota ihailtaisiin designmuseoissa ja joka olisi esill\u00e4 Thoneti<\/strong>n ikonisen, vuonna 1859 suunnitteleman No. 14 Chair<\/em> -tuolin vieress\u00e4. Miten h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 huomio: olemme pitk\u00e4\u00e4n glorifioineet hienoja tuoleja, mutta emme ole antaneet liikkumisapuv\u00e4lineille samaa kulttuurista statusta, tai edes mielt\u00e4neet tuoleja liikkumisapuv\u00e4lineiksi. T\u00e4m\u00e4 uudelleentulkinta tuo vammaisuuden keski\u00f6\u00f6n sen sijaan, ett\u00e4 se j\u00e4isi sivuhuomioksi, ja tuo esiin ei-vammaisen maailman hukkaaman mahdollisuuden tunnistaa vammaiskulttuurin rikkaus. T\u00e4m\u00e4 veistos, joka viittaa puujaloista l\u00e4htev\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4neen ja sivuaa walesilaisen kaivoskaupungin kaivosonnettomuuksia ja amputaation kokeneita, resonoi Haagissa puukenkien kopseellaan.<\/p>\n

Jenni-Juulian tekstiilitaiteilijan tausta lis\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 kerroksellisuutta. Helmikirjonnalla ja tekstiilisuunnittelulla on pitk\u00e4 vastarinnan historia, erityisesti marginaaliryhmien ja naisten keskuudessa. Jenni-Juulialle kyse ei ole vain koristeista \u2013 h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 materiaaleja kertoakseen useita tarinoita samaan aikaan, kyseenalaistaen ajatuksen \u201dulkopuolisten taiteesta\u201d, esteett\u00f6myyden estetiikan ja vammaiskulttuuri-identiteetin kehittyv\u00e4n luonteen. H\u00e4n muistuttaa meille, ett\u00e4 vammaisuus ei ole staattista, vaan se liikkuu, vaihtuu ja laajenee. H\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 tarjoaa meille katsauksen vammaisesta tulevaisuudesta.<\/p>\n

\n

Toimikoon t\u00e4m\u00e4 n\u00e4yttely kannustimena saada gallerioihin ja kulttuuri-instituutteihin lis\u00e4\u00e4 vammaistaidetta \u2013 ei sivuhuomiona tai moninaisuuden lis\u00e4\u00e4miseksi, vaan aidon potentiaalin ansiosta, joka sill\u00e4 on vammaisnarratiivien sis\u00e4llytt\u00e4miseksi nykytaiteen tiloihin.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen soolon\u00e4yttely When I grow up, I will become a coat rack<\/em> oli esill\u00e4 galleria 1646:ssa Alankomaiden Haagissa 7.2.\u201313.4. Clara Pall\u00ed Monguilodin<\/strong> ja Johan Gustavssonin<\/strong> kuratoimaa n\u00e4yttely\u00e4 tuki Suomen Benelux-instituutti, ja n\u00e4yttely on osa Euroopan unionin \u2013 NextGenerationEU:n ja Alfred Kordelinin s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamaa pARTir-hanketta. Toimikoon t\u00e4m\u00e4 n\u00e4yttely kannustimena saada gallerioihin ja kulttuuri-instituutteihin lis\u00e4\u00e4 vammaistaidetta \u2013 ei sivuhuomiona tai moninaisuuden lis\u00e4\u00e4miseksi, vaan aidon potentiaalin ansiosta, joka sill\u00e4 on vammaisnarratiivien sis\u00e4llytt\u00e4miseksi nykytaiteen tiloihin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen<\/h3>\n

\"\"<\/p>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen on monitaiteilija ja vammaisaktivisti, jonka teokset yhdist\u00e4v\u00e4t kuvanveistoa, videotaidetta, performanssia ja vammaispoliittista aktivismia. H\u00e4nen teoksensa k\u00e4sittelev\u00e4t rakenteellista v\u00e4kivaltaa, yst\u00e4v\u00e4llisyydeksi naamioitua syrjint\u00e4\u00e4 sek\u00e4 vammaisiin naisiin liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Wallinheimo-Heimonen on j\u00e4rjest\u00e4nyt yhteis\u00f6taidety\u00f6pajoja ja osallistunut n\u00e4yttelyihin Suomessa ja ulkomailla. H\u00e4nelle my\u00f6nnettiin monitaiteen valtionpalkinto vuonna 2019. Vuonna 2024 h\u00e4n oli yksi kolmesta taiteilijasta, jotka valittiin Suomen paviljonkiin 60. kansainv\u00e4liseen Venetsian biennaaliin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Josefien Cornette<\/h3>\n

\"Josefien<\/p>\n

Josefien Cornette (s. 1994) on kirjailija ja tekij\u00e4, jolla on harvinainen synnynn\u00e4inen vamma, fibular hemimelia. Josefien Cornette on taiteilija ja kirjailija, jonka poikkitieteellinen ty\u00f6skentely pohjautuu taidehistoriaan, feminismiin, queer-tutkimukseen ja vammaistutkimukseen. Vuonna 2023 Josefien julkaisi ensimm\u00e4isen kirjansa ’A House Called Pain,’ jossa h\u00e4n kirjoittaa vammaisuudesta, surusta ja l\u00e4heisen menetyksest\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Een gehandicapte toekomst: Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen<\/h2>\n

Het is een zonnige lentedag wanneer ik Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (\u00b01974) ontmoet in een videogesprek. In de digitale ruimte verschijnt een sprankelende, kleurrijke en scherpzinnige vrouw met een handicap. Omdat ik zelf ook een kunstenaar ben met een handicap, voel ik Jenni-Juulia meteen aan als iemand die ik hoopte ooit te ontmoeten\u2014een rolmodel in een wereld die ons niet altijd erkent. Wat volgt is een gesprek over kunst maken als gehandicapte kunstenaar, het kiezen van je gemeenschap, het belang van humor, het hacken van toegankelijkheidsmiddelen, en mensen met een handicap de ruimte in sturen.<\/p>\n

De werk van Jenni-Juulia is misschien nieuw voor een mainstream\u2014of laten we zeggen niet-gehandicapt\u2014publiek, maar onder mensen met een handicap wordt haar werk al lang gevierd. Ze is al decennialang een activist, en bestrijdt via haar werk discriminatie en stereotypering van mensen met een handicap. In 2003 kreeg ze internationale bekendheid tijdens het Europees Jaar van Personen met een Handicap. Haar persoonlijke verhaal gaat over het navigeren van obstakels\u2014op zoek naar andere gehandicapte kunstenaars, toegankelijke galerijen, en ruimtes om kunst over handicap een breder publiek te laten bereiken. Een keerpunt kwam toen ze werd geselecteerd als een van drie kunstenaars die Finland mochten vertegenwoordigen op de 60e Internationale Kunsttentoonstelling\u2014La Biennale di Venezia. Hoewel ik altijd voorzichtig ben met het plaatsen van gehandicapte kunstenaars in narratieven van \u201coverwinning\u201d of verlossing, heeft deze uitnodiging onmiskenbaar de aandacht van het grote publiek op haar werk gevestigd.<\/p>\n

\n

Onze droom is niet om niet-gehandicapt te worden\u2014onze droom is, net als die van iedereen, om te vliegen.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Jenni-Juulia\u2019s praktijk beweegt zich doorheen thema\u2019s en media, waarbij ze historische idee\u00ebn verweeft met een perspectief over handicap. Haar werk is provocerend en tegelijk speels. Het daagt de status quo uit met humor, vreugde en verbeelding. We beginnen ons gesprek bij haar tentoonstelling in de experimentele kunstruimte 1646 in Den Haag, getiteld When I grow up, I will become a coat rack<\/em>.
\nIn de tweede zaal van de tentoonstelling staat Flying Walker<\/em> (2018), een gemodificeerde rollator met vleugels gemaakt van krukken\u2014heruitgevonden als een instrument om mee te vliegen. Terwijl ik het werk op me laat inwerken, denk ik aan Da Vinci<\/strong>\u2019s vroege fantasierijke vliegtoestellen en vraag ik me af hoe onze collectieve kunstgeschiedenis er anders had kunnen uitzien als handicap altijd al deel uitmaakte van het verhaal. Jenni-Juulia merkt op: \u201cDe ontwerpers van medische hulpmiddelen vragen ons nooit wat \u2018wij\u2019 willen. Ik wil dat wij kunnen dromen. Onze droom is niet om niet-gehandicapt te worden\u2014onze droom is, net als die van iedereen, om te vliegen.\u201d<\/p>\n

Ik glimlach, denkend aan Frida Kahlo<\/strong>\u2019s dagboeknotitie: \u201cVoeten, waarom zou ik jullie nodig hebben als ik vleugels heb om te vliegen?\u201d Ik knik instemmend\u2014wat als ontwerpen voor toegankelijkheid niet alleen ging over het vergemakkelijken van het leven, maar ook uitbreiden wat we kunnen ervaren? Dromen we niet allemaal van een reis naar de ruimte?<\/p>\n

\n

Kunst vraagt om sociale duurzaamheid.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Als onderdeel van de tentoonstelling vroeg 1646 componist Kemal Gorey<\/strong> om een geluidscompositie te maken voor How Great Is Your Darkness?<\/em>, een oorspronkelijk stille video, grotendeels gemaakt door gehandicapte kunstenaars en activisten. De film bekritiseert haatspraak over mensen met een beperking in de zorgsector. \u201cKunst vraagt om sociale duurzaamheid,\u201d zegt Jenni-Juulia. \u201cIk maak dit niet alleen. We cre\u00ebren dit samen.\u201d<\/p>\n

Deze geluidscompositie is een waardevol werk op zich, waarbij audiodescriptie wordt gecentraliseerd als een artistiek element in plaats van achteraf toegevoegd. De samenwerking met een visueel gehandicapte componist stelt toegankelijkheid centraal en positioneert het als een methodologie voor het maken van kunst. De compositie luistert als een radio die speelt, waarin associaties en verbindingen ontstaan door het samenspel van geluid en beeld. Het is een prachtig voorbeeld van hoe een werk zich verder kan ontwikkelen via nieuwe tentoonstellingen: How Great Is Your Darkness?<\/em> werd oorspronkelijk gemaakt voor de Bi\u00ebnnale van Veneti\u00eb, en kreeg nu een extra laag door nieuwe audiobijdragen.<\/p>\n

\n

Ik wil humor die ons optilt, niet humor waarbij wij de clou van de grap zijn.<\/h3>\n<\/blockquote>\n

Jenni-Juulia\u2019s werk is eclectisch maar bovenal grappig. Humor, zegt ze, is een instrument\u2014 een manier om mensen uit te nodigen tot moeilijke gesprekken zonder dat ze zich aangevallen voelen. \u201cHet geeft me de positie van een nar,\u201d zegt ze. \u201cIk wil dat mensen hun loophulpmiddelen als iets leuks kunnen ervaren. Ik wil humor die ons optilt, niet humor waarbij wij de clou van de grap zijn.\u201d Jenni-Juulia is een krachtig figuur\u2014een vrouw met een beperking die cre\u00ebert met vreugde en verzet, en ons uitnodigt om te dromen, in een wereld die ons klein wil houden.<\/p>\n

Ik heb kunst altijd gezien als een ruimte voor prefiguratieve politiek\u2014een plek waar we kunnen verbeelden hoe de wereld eruitziet n\u00e1 de revolutie. Ook het werk van Jenni-Juulia doet dit. In Sound Machine of Prosthetics of Merthyr Tydfil<\/em> (2019) toont ze een houten mobiliteitshulpmiddel, vormgegeven alsof het een vroeg modernistisch designklassieker is\u2014 iets dat je zou aantreffen in een designmuseum, naast Thonet<\/strong>\u2019s iconische No. 14 stoel<\/em> uit 1859. Het is een krachtig statement: we hebben altijd prachtige stoelen verheerlijkt, maar mobiliteitshulpmiddelen hebben zelden dezelfde culturele status gekregen\u2014of zijn \u00fcberhaupt als zodanig erkend. Deze herverbeelding maakt van handicap een aanwezige kracht in plaats van een bijzaak, en toont de gemiste kans van de niet-gehandicapte wereld om de rijkdom om handicap als culturele ideniteit te erkennen. Het werk verwijst naar het geluid van houten benen, en raakt aan de mijnongevallen en amputaties in een Welshe mijnstad\u2014een geluid dat in Den Haag opnieuw weerklinkt met houten klompen.<\/p>\n

Haar achtergrond als textielkunstenaar voegt een extra laag toe aan haar praktijk. Kralenwerk en textielontwerp hebben een lange geschiedenis van verzet, vooral binnen gemarginaliseerde groepen en onder vrouwen. Maar voor Jenni-Juulia draait het niet enkel om versiering\u2014ze gebruikt deze materialen om meerdere verhalen tegelijk te vertellen, en bevraagt idee\u00ebn rond \u201coutsider art,\u201d de esthetiek van toegankelijkheid, en de steeds veranderende aard van handicap als culturele ideniteit. Ze herinnert ons eraan dat handicap geen statisch gegeven is. Handicap beweegt, verandert en groeit. Haar werk biedt ons een blik op een gehandicapte toekomst.<\/p>\n

De solotentoonstelling When I grow up, I will become a coat rack<\/em> van Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen was te zien in 1646 in Den Haag, Nederland, van 7 februari tot 13 april. Gecureerd door Clara Pall\u00ed Monguilod<\/strong> en Johan Gustavsson<\/strong>, werd de tentoonstelling
\nondersteund door het Fins Cultureel Instituut voor de Benelux en maakt ze deel uit van het pARTir-initiatief, gefinancierd door de Europese Unie\u2014NextGenerationEU en de Alfred Kordelin Stichting. Laat deze tentoonstelling een oproep zijn voor meer disability art in musea en culturele instellingen\u2014niet als bijzaak of vinkje op de diversiteitslijst, maar voor het echte potentieel dat ze biedt om verhalen over handicap een plek te geven in hedendaagse kunst.<\/p>\n

 <\/p>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen<\/h3>\n

\"Jenni-Juulia<\/p>\n

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (geb. 1974) is een multidisciplinaire kunstenaar en gehandicaptenactivist die werkt met textielkunst, installatie, film en performance. Haar werk behandelt structureel geweld, discriminatie in de vorm van vriendelijkheid en kwesties die verband houden met vrouwen met een beperking. Wallinheimo-Heimonen heeft workshops over sociale kunst gefaciliteerd en deelgenomen aan tentoonstellingen in Finland en in het buitenland. In 2019 ontving ze de Finse Staatsprijs voor Multidisciplinaire Kunst.\u00a0In 2024 was ze een van de drie kunstenaars die geselecteerd werden voor het Finse Paviljoen op de 60e Internationale Kunsttentoonstelling \u2013 La Biennale di Venezia.<\/p>\n

 <\/p>\n

Josefien Cornette<\/h3>\n

\"Josefien<\/p>\n

Josefien Cornette (\u00b01994) is schrijver en maker, geboren met Fibulaire Hemimelie – een zeldzame congenitale handicap. Josefien Cornette is kunstenaar en schrijver. Josefien heeft een multidisciplinaire praktijk met een achtergrond in kunstgeschiedenis, feminisme, queer studies en disability studies. In 2023 bracht Josefien hun eerste boek uit onder de titel \u2018Een Huis Dat Pijn Heet\u2019, waar die schrijft over handicap, rouw en het verlies van een geliefde.<\/p>\n

 <\/p>\n

Cover image: Film still from How Great Is Your Darkness? <\/em>Credit: Ella Karkkainen<\/strong>.<\/p>\n

PARTir<\/a> is a collaborative initiative of the Finnish cultural and academic institutes aimed at creating a cultural roadmap towards responsible international mobility.<\/p>\n

\"Next<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Josefien Cornette (BE) and Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (FI) reflect on art-making as disabled creators, exploring accessibility, community, and humour, offering a powerful vision of a more inclusive cultural field beyond an ableist world.<\/p>\n","protected":false},"author":8,"featured_media":20624,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","inline_featured_image":false,"footnotes":""},"categories":[121,68,119],"tags":[],"class_list":["post-20613","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-121","category-news","category-partir"],"acf":[],"yoast_head":"\nDisabled futures - Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen - Finnish Cultural Institute for the Benelux<\/title>\n<meta name=\"description\" content=\"Josefien Cornette (BE) and Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (FI) reflect on art-making as disabled creators, exploring accessibility, community, and humour, offering a powerful vision of a more inclusive cultural field beyond an ableist world.\" \/>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Disabled futures - Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen - Finnish Cultural Institute for the Benelux\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"Josefien Cornette (BE) and Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (FI) reflect on art-making as disabled creators, exploring accessibility, community, and humour, offering a powerful vision of a more inclusive cultural field beyond an ableist world.\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Finnish Cultural Institute for the Benelux\" \/>\n<meta property=\"article:published_time\" content=\"2025-04-30T12:00:44+00:00\" \/>\n<meta property=\"article:modified_time\" content=\"2025-04-30T15:56:05+00:00\" \/>\n<meta property=\"og:image\" content=\"https:\/\/finncult.be\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:width\" content=\"2560\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:height\" content=\"1829\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:type\" content=\"image\/jpeg\" \/>\n<meta name=\"author\" content=\"ela\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Kirjoittanut\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"ela\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:label2\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data2\" content=\"17 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"Article\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/#article\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/\"},\"author\":{\"name\":\"ela\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/#\\\/schema\\\/person\\\/34b6d3cad593410bab91ec9e7bc611eb\"},\"headline\":\"Disabled futures – Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen\",\"datePublished\":\"2025-04-30T12:00:44+00:00\",\"dateModified\":\"2025-04-30T15:56:05+00:00\",\"mainEntityOfPage\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/\"},\"wordCount\":3843,\"commentCount\":0,\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/#primaryimage\"},\"thumbnailUrl\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2025\\\/04\\\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg\",\"articleSection\":[\"2025\",\"News\",\"pARTir\"],\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"CommentAction\",\"name\":\"Comment\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/#respond\"]}]},{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/\",\"name\":\"Disabled futures - Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen - Finnish Cultural Institute for the Benelux\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/#website\"},\"primaryImageOfPage\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/#primaryimage\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/#primaryimage\"},\"thumbnailUrl\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2025\\\/04\\\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg\",\"datePublished\":\"2025-04-30T12:00:44+00:00\",\"dateModified\":\"2025-04-30T15:56:05+00:00\",\"author\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/#\\\/schema\\\/person\\\/34b6d3cad593410bab91ec9e7bc611eb\"},\"description\":\"Josefien Cornette (BE) and Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (FI) reflect on art-making as disabled creators, exploring accessibility, community, and humour, offering a powerful vision of a more inclusive cultural field beyond an ableist world.\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/\"]}]},{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"fi\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/#primaryimage\",\"url\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2025\\\/04\\\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg\",\"contentUrl\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2025\\\/04\\\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg\",\"width\":2560,\"height\":1829},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/fi\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Disabled futures – Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/\",\"name\":\"Finnish Cultural Institute for the Benelux\",\"description\":\"Finnish Cultural Institute for the Benelux\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"},{\"@type\":\"Person\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/#\\\/schema\\\/person\\\/34b6d3cad593410bab91ec9e7bc611eb\",\"name\":\"ela\",\"url\":\"https:\\\/\\\/finncult.be\\\/fi\\\/author\\\/ela\\\/\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Disabled futures - Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen - Finnish Cultural Institute for the Benelux","description":"Josefien Cornette (BE) and Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (FI) reflect on art-making as disabled creators, exploring accessibility, community, and humour, offering a powerful vision of a more inclusive cultural field beyond an ableist world.","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Disabled futures - Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen - Finnish Cultural Institute for the Benelux","og_description":"Josefien Cornette (BE) and Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (FI) reflect on art-making as disabled creators, exploring accessibility, community, and humour, offering a powerful vision of a more inclusive cultural field beyond an ableist world.","og_url":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/","og_site_name":"Finnish Cultural Institute for the Benelux","article_published_time":"2025-04-30T12:00:44+00:00","article_modified_time":"2025-04-30T15:56:05+00:00","og_image":[{"width":2560,"height":1829,"url":"https:\/\/finncult.be\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg","type":"image\/jpeg"}],"author":"ela","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Kirjoittanut":"ela","Arvioitu lukuaika":"17 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"Article","@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/#article","isPartOf":{"@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/"},"author":{"name":"ela","@id":"https:\/\/finncult.be\/#\/schema\/person\/34b6d3cad593410bab91ec9e7bc611eb"},"headline":"Disabled futures – Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen","datePublished":"2025-04-30T12:00:44+00:00","dateModified":"2025-04-30T15:56:05+00:00","mainEntityOfPage":{"@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/"},"wordCount":3843,"commentCount":0,"image":{"@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/#primaryimage"},"thumbnailUrl":"https:\/\/finncult.be\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg","articleSection":["2025","News","pARTir"],"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"CommentAction","name":"Comment","target":["https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/#respond"]}]},{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/","url":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/","name":"Disabled futures - Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen - Finnish Cultural Institute for the Benelux","isPartOf":{"@id":"https:\/\/finncult.be\/#website"},"primaryImageOfPage":{"@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/#primaryimage"},"image":{"@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/#primaryimage"},"thumbnailUrl":"https:\/\/finncult.be\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg","datePublished":"2025-04-30T12:00:44+00:00","dateModified":"2025-04-30T15:56:05+00:00","author":{"@id":"https:\/\/finncult.be\/#\/schema\/person\/34b6d3cad593410bab91ec9e7bc611eb"},"description":"Josefien Cornette (BE) and Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (FI) reflect on art-making as disabled creators, exploring accessibility, community, and humour, offering a powerful vision of a more inclusive cultural field beyond an ableist world.","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/"]}]},{"@type":"ImageObject","inLanguage":"fi","@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/#primaryimage","url":"https:\/\/finncult.be\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg","contentUrl":"https:\/\/finncult.be\/wp-content\/uploads\/2025\/04\/HGIY_01_ImageCredit_Ella_Karkkainen-scaled.jpg","width":2560,"height":1829},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/finncult.be\/disabled-futures-josefien-cornette-in-conversation-with-jenni-juulia-wallinheimo-heimonen\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/finncult.be\/fi\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Disabled futures – Josefien Cornette in conversation with Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/finncult.be\/#website","url":"https:\/\/finncult.be\/","name":"Finnish Cultural Institute for the Benelux","description":"Finnish Cultural Institute for the Benelux","potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/finncult.be\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"},{"@type":"Person","@id":"https:\/\/finncult.be\/#\/schema\/person\/34b6d3cad593410bab91ec9e7bc611eb","name":"ela","url":"https:\/\/finncult.be\/fi\/author\/ela\/"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/20613","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=20613"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/20613\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":20659,"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/20613\/revisions\/20659"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/20624"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=20613"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=20613"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/finncult.be\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=20613"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}